I see the pain hidden in your proud

"..Life lined up on the mirror, don't blow it
you look at me when I'm talking to you
You're looking at me, but I'm looking throuhg you
I see the blood in your eyes
I see the love in disguise
I see the pain hidden in your proud
I see you're not satisfied
And I see nobody else
I see my self..

Mirror on the wall, here we are again
throuhg my rise and fall,
you've been my only friend
You told me that they can't
understand the man I am
so why are we
talking to each other again?"

Useasti ihminen näyttää tosi ehjältä ja iloiselta ja elämäänsä edes jotenkin tyytyväiseltä ihmiseltä. Ihminen saattaa hymyillä ja nauraa melkein joka päivä, ja saattaa olla se joukon ilopilleri. Ihminen voi hymyillä vaikka häneen sattuu. Ihminen voi pysyä pystyssä, vaikka sisältä hän olisi täysin raunioina. Ihminen voi näyttää voivan paremmin kuin hyvin, vaikka hän joka päivä taistelisi kamalien ja inhottavien asioiden kanssa. Jokainen päivä voi olla täyttä tuskaa, ellei ole edes yhtä hyvää syytä nousta ja jaksaa. On vaikeaa koittaa jatkaa, mutta liian helppoa on antaa periksi. Täytyy taistella selvitäkseen elämästä, täytyy nousta ylös vaikka elämä potkisi kuinka päähän. Täytyy painaa leuka rintaan ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

Helposti ihmiset vetävät omia johtopäätöksiään ja saavat väärän kuvan ihmisestä, joka päällepäin näyttää täysin eriltä, mitä hän oikeasti on. Feikin ja ärsyttävänkin ihmisen sisällä voi piileä epävarmuus, jotä yrittää peittää ja paikata käytöksellä ja luonteenpiirteillä, mitkä eivät kuvasta hänen todellista minäänsä lainkaan. Ihminen luokitellaan helposti pinnalliseksi ja epäaidoksi ihmiseksi, vaikka todellisesti sen pinnan alla on kuohunut jo pitkään. Kuinka kauan oikeasti yksi ihminen, pieni ja heikko olento, voi jaksaa? Kuinka kauan ihminen  pystyy kannattalemaan itseään pinnalla ja ajattelemaan, että kyllä joskus on minunkin vuoroni olla onnellinen? Mutta koska se vuoro oikein tulee?

Suurimmalla osasta ihmisistä on kaikki hyvin. Toki vähintään jokaisella on joitakin ongelmia, mutta yleensä ne ovat todella pieniä verrattuna siihen, mitä ne voisivat olla. Ja harvoin sitä itse edes tajuaa, kuinka hyvin kaikki asiat itsellä on, ennen kuin sen menettää. Ja tuskin koskaan sitä tulee saamaan takaisin samanlaisena, kuin se on joskus ollut. Kun sen menettää, on vaikeaa edes tajuta, että minullakin on joskus ollut onnellinen ja ihana elämä elettävänä.

Mutta entä mitä sitten, kun ihminen ei oikeasti enää jaksa? Kun se ei jaksa enää olla vahva ja leikkiä ehjää. Kun rauniot sisällä hajoaa vielä enemmän. Voi toki olla lohduttavaa ajatella, että vastoinkäymiset vahvistaa. Mutta ei siihenkään jaksa sitten enää uskoa, kun on menettänyt lopunkin toivonsa vähintään sen suhteen. Mutta itse uskon edes joltain osin siihen, että tuulessa ja myrskyssä kasvaneilla puilla on vahvat juuret.

But at least I got my friends ♥

"..But at least I got my friends
share a raincoat in the wind
they got my back until the end
if I will never fall in love again.
Well at least I got my friends
like a lifeboat in the dark
saving me from the sharks
even thouhg I got a broken heart.."

Oikeasti liian harvoin tulee tajuttua, kuinka paljon tärkeät ystävät itselle merkitsee. Ilman ystäviä en vaan voisi elää ♥

Kavereita on useasti enemmän kuin hyviä ystäviä, mutta itse ennemmin ottaisin yhden parhaan ja hyvän ystävän kuin miljoona kaveria. Oikea ystävä tietää sinusta kaiken; hyvät ja huonot puolesi, parhaat ja kauheimmat muistosi, huolesi ja murheesi, ilosi ja surusi, ja hän silti rakastaa ja ymmärtää sinua, eikä ole heti tuomitsemassa sinua esimerkiksi menneisyytesi perusteella. Oika ystävä kokee kanssasi parhaat muistot, nauraa kovimmat naurut ja itkee kauheimmat itkut. Ystävän kanssa voit tuntea jälleen olevasi elossa, ja hänen sanansa painavat joka asiassa enemmän kuin kenenkään muun. Kun tarvitset lohduttajaa, ystävä on kanssasi; vaikka istuisitte hiljaa sanomatta sanaakaan. Silti ystävä tuntee surusi ja ahdituksesi ja haluaa auttaa. Ystävän kanssa ei aina tarvitse tehä mitään, riittää kunhan hän vain on.

Olisin valmis tekemään mitä tahansa varsinkin parhaimpien ystävieni vuoksi. He ovat minulle kaikki kaikessa, ja he ovat minun tukeni ja turvani. - Kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan, he ovat kanssani ja pitävät kaikkea pystyssä. He saavat minut tuntemaan hyväksi juuri tälläisenä kuin olen. Minulla ei tarvitse olla kauneimpia hampaita tai sileintä ihoa, eikä minun täydy näyttää maailman kauneimmalta ihmiseltä tai osata joka tilanteessa käyttäytyä hillitysti - kelpaan silti, ja he näkevät silloinkin minussa minut itseni, sen saman ihmisen kuin aina ennenkin.

Oikeat ystävät näkevät puolet ja piirteet mitä muut eivät edes tiedä olevan olemassa. He näkevät lävitsesi, kun väität kaiken olevan hyvin vaikka voisit huonommin kuin koskaan ennen.

Parhaat ystäväni ovat ainakin minulle suuri ilon ja ylpeyden aihe, enkä voisi edes kuvitella elämää ilman heitä. Kuka sitten jakaisi kanssani iloni ja suruni, kuka olisi täällä ymmärtämässä kaksimielistä huumorintajuani ja inside-juttujamme? Kuka olisi minulle syy elää?

Oikesti pysähtykää joskus meittimään ystävyyssuhteitanne ja sitä, mitä ystäväsi ovat puolestasi tehneet tai ovat valmiita tekemään. Kuinka vähän aikaa vie tutustua johonkin, mutta kuinka vähän aikaa voi viedä menettää hänet? Pitäkää siis kiinni teille tärkeistä ihmisistä, ja osoittakaa heille, että he todella ovat sinulle tärkeitä. Aina ei tarvita sanoja, vaan pienet teot riittävät osoittamaan sen.

Omistettu maailman parhaille ystäville ♥