Living young and wild and free

"...So what we get drunk
So what we smoke weed
We're just having fun
We don't care who sees
So what we go out
That's how its supposed to be
Living young and wild and free"

Aina elämä ei ole helppoa. Ainakaan silloin, kun elää perus "teinin elämää" (en tarkoita teinillä tyyliltään ns. teiniä, jos tajusitte, vaan ikäryhmänä). Elämään mahtuu todella paljon ylä- ja alamäkiä, ja joskus ne tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Valitettavan usein nuorten ongelmat ovat aitoja, eikä paha mieli yleensä tule kovin helpolla, jos vaikka koulussa joku leikillä sanoo jotain. Mutta kun tarpeeksi arkaan paikkaan osuu, silloin kyllä alkaa ärsyttää ja kovaa.

Nuorena kuuluu pitää hauskaa. Se on oma asiasi, miten sen teet. Toiset pitävät mielestään hauskaa ryyppäämällä, toiset taas viettävät tyttöjeniltaa kotona ja nauravat itselleen kunnon "sixpackin". Ihan sama mikä on tyylisi, yritä tehdä elämästäsi hauskaa.

Nuorena koetaan ja kannattaakin kokea erilaisia tuntemuksia. Miettikää nyt, kuinka monet tunteet koetaan esimerkiksi teini-iässä ensimmäistä kertaa aika voimakkaina, ja samassa opitaan käsittelemään tunteita, ajatuksia ja menetyksiä. Siksi voit kääntää esimerkiksi ahdistuttavan asian osittain hyödylliseksi, kun koitat oppia siitä jotakin. Jos menetät jotain, ensi kerralla ainakin tiedät, että se on elämää ja niin vaan joskus käy.

Älä jää liekkeihin makaamaan, kun sinulla on vielä mahdollisuus nousta ylös. Älä anna turhien sanojen lannistaa sinua. Älä kadu jotakin, mikä oikeasti sai sinut nauramaan. Kun itket, itke kerralla kaikkien asioiden puolesta, mitkä silloin ärsyttää. Syö suklaata, kun mieli tekee ja lähde juoksemaan, kun siltä tuntuu. Vaikka päätät unohtavasi jonkun ihmisen, tiedät hyvin itsekin, että tulet silti ikuisesti muistamaan tämän henkilön, oli hän sitten saanut sinut voimaan hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Älä mieti turhaan, vaan toteuta loistoideat mahdollisimman nopeasti. Älä säästele kamerankäyttöä, vaan ota talteen jokainen muisto, minkä pystyy kuvaamaan.

Jos sinua alkaa suoraan sanottuna v*tuttamaan todella paljon, kuvittele millainen asia sai sinut ärsyyntymään. Seuraavaksi kuvittele ilmettäsi ja sinua miettimässä asiaa ja naura. On oikeasti mahdotonta olla samaan aikaan surullinen, kun pystyy nauramaan.

Älä kuluta itseäsi loppuun, vaan opettele sanomaan seis siinä vaiheessa, kun oma jaksamisesi on aika nollissa. Älä elä muiden juoksupoikana, vaan toteuta itseäsi ja unelmiasi, ja elä niin, että myös sinä voit olla onnellinen. Ja iästä riippumatta, ole lapsellinen. Älä käytökseltäsi muita kohtaan, vaan ota mallia muilla tavoilla pienemmiltä - naura ja kikata turhille asioille, vannokaa ikuista ystävyyttä ja etsikää oma salainen piilopaikkanne. Juokse kaverisi kanssa kilpaa metsään tai kiivetkää kalliolle, ja päättäkää, että teistä tulee isona kuningattaria.
Lapsena kun uskoi mihin vain, eikä lannistunut turhasta.

Joka tapauksessa, meillä kaikilla on oma elämämme elettävänä ja teemme siitä itsemme näköisen. Kukin omalla tavallaan, kukin omalla ajallaan.

Never planed that one day I'd be losing you

"..we keep all our promises
be us against the world
in another life
I would make you stay
so I don't have to say thay you were the one that got away."

Kuten otsikko kertoo, ei sitä tosiaankaan suunnittele tai tajua menettävänsä jotakin, ennen kuin sen menettää. Joskus lopullisesti, joskus osittain. Haluaisin vain elää loppuelämäni näiden ihmisten keskellä,  ketä rakastan ja kenestä oikeasti välitän. Miksi välillä on vaan niin vaikeaa saada oikeat ja oikeasti tärkeät ihmiset pysymään vierellä vaikka mitä tapahtuisi? En vain aina jaksa ymmärtää, miksi kaikki ihana katoaa elämästä, ja yleensä juuri väärällä hetkellä.

Se on kuitenkin aika paljon itsestäkin kiinni, sillä ihmisistä täytyy osata pitää kiinni eikä hellittää otetta tiukan paikan tullen. Täytyy osata valita oikeat sanat ja teot näyttääkseen, että oikeasti välittää. Täytyy ymmärtää, että vaikka joku ihminen on sinulle todella läheinen, ja vietätte paljon aikaa yhdessä, haluaa hän silti varmasti omaa tilaa ja viettää aikaa muidenkin kanssa. Jokainen tarvitsee miettimistilaa, mutta myös ihmisen joka miettii hänen kanssaan.

Mutta kun oikeasti joutuu päästämään irti jostakin, on useasti tosi vaikeaa hyväksyä sitä. Vanhat, yhdessä koetut ajat ja muistot ovat päälimmäisinä mielessä ja haluaa vain palata niihin aikoihin, kun kaikki oli vielä ennallaan. Haluaa takaisin ne ajat, jolloin tuli naurettu vatsa kippurassa miljoonat kerrat ja kasvatettua siinä hyvät vatsalihakset. Ne ajat, jolloin kaikki ajatukset ja ideat olivat yhteisiä, ja jokainen juttu painui mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Nyt haluaisin oikeasti kerran edes kokea jonkun niistä ihanista hetkistä uudestaan, haluaisin vielä kerran osata nauraa niille tyhmille, mutta niin ihanille jutuille kuin silloinkin ♥

Joten nyt, miettikää ihmisiä, jotka ovat teille tärkeitä. Miettikää ketkä heistä ovat oikeasti sinulle henkilöitä, joiden kanssa elämä jatkuu vaikka murheet tuntuisivat pysäyttävän kaiken. Miettikää, onko yhden riidan takia järkevää lopettaa ehkä ikuinen ystävyys? Meidän elämämme kun täällä kestää vain hetken, eikä mikään ole ikuista, ellemme itse sen kaltaista tee.

Elämä kun tuo paljon pieniä ja huomaamattomiakin asioita, jotka voivat suuresti vaikuttaa moneen asiaan. Miettikää siis edes nyt, onko mikään ystävyys tai suhde niin mitätön, että sen voisi tuhlata yhden asian takia?