She doesn't mind, she doesn't mind, she doesn't mind..

Meillä on yksi elämä ja yksi mahdollisuus, ei siis pilata sitä omalla käytöksellämme tai turhanpäiväisillä teoilla tai sanoilla. Onko niin vaikea tajuta, ettei elämä ole peli, jonka voi aina aloittaa alusta? Jotkut taistelevat joka päivä saadakseen parempaa kohtelua ja paremman elämän. Joillekin kärsimys ja sisäinen ahdistus on jokapäiväistä. Toisille on taas edes ilman kovaa työtä ja raatamista suotu hyvääkin parempi elämä, ja he silti tekevät siitä kurjaa, ihan omaa tyhmyyttään, silkasta kokeilun halusta. Onko se siis millään tavalla reilua niitä kohtaan, jotka itkevät suurin piirtein joka ilta itsensä uneen ja ovat jo vuosia kärsineet henkisesti tai fyysisesti, että toiset luulevat olevansa mahdottoman villejä ja vapaita teinejä jotka kokeilevat rajojaan, mutta oikeasti he vain pilaavat elämänsä? Mitä he typerällä käytöksellä hakevat?

Maailman vastenmielisin ja typerin asia, mitä en voi mitenkään sietää enkä ymmärtää, on huumeet ja kaiken maailman pillerit. Miksi täytyy esittää niin nuorta ja tietämättömän tyhmää, että menee missään tilanteessa edes lähelle pillereitä? Mitä hienoa on kokeilla rajojaan varsinkaan minkään pillereiden myötä? Voiko typerämpää tapaa olla koettaa rajojaan? Ja miksi ihmiset, joilla kaikki on aivan täydellisesti ja vieläkin paremmin, haluavat olla ”hienoja” ja koittaa edes kerran nappeja? Onko hienoa saattaa oma elämänsä alamäkeen, kun toiset, jotka eivät pahaa oloa ja elämää ole ansainneet, yrittävät joka päivä nousta siitä paskasta ylös?

Monet ihmiset, etenkin nuoret, turvautuvat viiltelyyn, kun kokevat, ettei heitä voi enää edes kipu satuttaa ja että se on ainoa pakokeino. Viiltely ei ole millään tavalla terveellistä tai oikeastaan edes järkevää, mutta joskus tilanne on vaan niin paha, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Joskus näyttää siltä, että viiltämisestä tuleva tuska tuo vaan helpotusta sen jokapäiväisen kärsimyksen keskelle. Mutta entä nämä ihmiset, joilla on juuri tämä täydellinen elämä, joilla ei ole muuta ongelmaa kuin päättää mitä suklaata kaupasta ostaa, miksi he haluavat edes koittaa viiltelyä, vaikka heillä ei ole siihen yksinkertaisesti pienintäkään syytä? Että taas näin järkeviä ihmisiä voi olla. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi joku haluaa leikkiä rajoillaan ja varsinkin vakavilla asioilla, kuten pillereillä ja viiltelyllä? Onko silloin edes pienen mietinnän paikka, että mitä asialla hakee? Omia rajojaan ja sitä, kuinka pitkälle voi mennä, tai kenties haluaa saada otteen siitä niin coolista nuorten villistä ja rajattomasta elämästä? Ei, ei siinä todellakaan ole mitään hienoa, ja ei, ei se todellakaan ole lähelläkään elämää, mitä on mahtavaa muistella vielä vanhanakin. En itse ainakaan haluaisi olla mummi, joka kertoo kuinka veti huumeita ja joi joka viikonloppu, ja ketä viilteli ilman syytä. Että ottakaapas lastenlapset mummista mallia. En todellakaan haluaisi. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan.

Tästä postauksesta tuli varmaan vähän jankuttava ja tylsä/sekava, mutta oikeasti varsinkin nyt henkilökohtaisista syistä olen paljon miettinyt tällaista, ja ajattelin nyt pitkästä aikaa postata ja tästä sitten päädyin kirjoittamaan. Toivottavasti joku edes ymmärsi jutun pointin :)

I think about you all the time. One look, my knees get weak, practically die.

"..so hard to sleep
when i'm so close to this dream coming true
true, true
how do I tell, tell you?
when..

I can't speak,
I'm terrified
cause if I
say the wrong thing
you might see how hard I'm trying.."

Aihe, josta on ehkä vaikeaakin kirjoittaa. Itseasiassa ei edes niinkään vaikeaa, mutta vaikeaa saada teksti, joka oikeasti kiinnostaisi muita. On se ihastuminen vaan aika hassu tunne.

On ihanaa kuvitella jo valmiiksi kenties yhteistä pientä tulevaisuutta ja kaikkea ihanaa tekemistä, jos vaikka itsestä ja ihastuksesta tulisi joskus vaikka pari. On jännä ja samalla mahtava tunne, kun mahassa on perhosia heti, kun vain ajatteleekin toista. On ihanaa, kun on edes yksi syy, miksi hymyillä.
Välillä vaan oikeasti tuntuu, että maailma romahtaa niskaan, eikä nää mitään järkeä missään, ei edes itsessään ja olemassa olossaan. Silloin on hyvä olla joku, kenen ajatteleminen ja kenestä unelmoiminen pyyhkii edes hetkeksi turhat murheet ja ajatukset pois. Harmi vaan, että sekin on vain niin hetkellistä.

Tämä ensimmäinen, "unelmointivaihe", kestää periaatteessa koko ihastumisajan yleensä, ja se juuri ihastumisessa onkin kivaa, kun saa unelmoida saavansa sen ihanan pojan tai tytön itselleen, tai unelmoida siitä, että juuri tämä ihastus paljastaakin sinulle, että on ollut ihastunut sinuun jo pitkään. Se on varmasti  monien toiveissa, kun on kovasti ihastunut johonkuhun.

Seuraavaksi ehkä alkaa jo miettimään, että mitä teen ja miten etenen. Joskus toiminta ja jutun eteenpäinviemis vaiheessa selviää aika hyvin, onko toinen osapuoli mukana juonessa vai ei. Mutta yleensä siitä ei noin helpolla selvitä ja oteta selkoa, vaan meidän ihastuneiden tunteita ja ajatuksia koetellaan koko ajan! Ihastus voi pyörittää ihastuksensa ajatuksia ja mieltä aivan miten sattuu, ja hän saattaa vain pelata peliä, kun on huomannut, että toinen on häneen ihastunut. Joskus taas siinä vaiheessa ihastus tajuaa ihastuneen kiinnostuksen, ja voi itsekin innostua, jos hän on jo jonkin aikaa katsellut ko. henkilöä tai on parhaassa tapauksessa myös ihastunut tähän toiseen!

Ja tietänkin me ihastuneet näemme tiettyinä hetkinä vain ja ainoastaan tämän yhden ja tietyn henkilön, ja silloin kaikki muu muuttuu sumuksi. Ja sitten kun ihastuksesi on kävellyt ohitsesi, pieni surina kelausnapista kaikuu pääsi sisällä ja olet taas maanpinnalla. Ehkä hymyilevämpänä kuin pari sekuntia sitten. Koita siinä sitten selitellä muille, miksi olet pahempi kuin paloauto ja miksi suupielesi tavoittelevat korvia.

Ja tietysti se kaikista parhain vaihe, mihin ei aina jokaisen kohdalla valitettavasti ylletä, on se, että alkaa olemaan jotain pientä juttua ja ehkä päädytään seurustelemaan.

Joka tapauksessa, vaikka teistä tuntuisi, että mahdollisuutenne ihastustanne kohtaan pyörisivät nollissa, älkää lannistuko. Jos ihastuksenne ei oikein ole innokkaana, on siellä varmasti joku Prinssi katselemassa juuri sinua. Joten älä murehdi, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mutta muista kuitenkin tavoitella jotain tavoittelemisen arvoista, äläkä hevillä luovuta, ennen kuin se on oikeasti tarpeen ;)

--Tämä postaus oli ehkä vähän turha (ainakin joidenkin mielestä varmaan), mutta älkää antako sen haitata ;) Oli vaan jotenkin vekkuli olo ja teki mieli vaihteeksi kirjoittaa vähän jostain pirteämmästä aiheesta, ja muistakaa: älkää ottako kaikkea tämän tekstin sisältöä niin vakavasti ;D