How can I find you, when you're always hiding from yourself?

Miksi täytyy olla äänekäs ja olla tunkemassa itseään joka paikkaa, että tulee huomatuksi? No itse asiassa olisi hyvä, jos osaisi olla itsevarma. Osaisi olla läsnä ja muiden edessä ja näiden kanssa ilman mitään suorituspaineita tai esiintymistä. Pitäisi rentoutua, ja olla se joka oikeasti on. Mutta mistä sen omanitsensä enää kaivaa esiin, kun on ehkä jo tottunut pitämään jotain roolia ja esitystä yllä? Ja sitten, kun itse ei enää jaksaisi esittää, vaan haluaisi välillä vaan olla normaalisti, ja normaali oma itsensä, ovat muut lähes vaatimassa sinulta jotain tiettyä käytöstä tai toimimista. Silloin ei ole helppoa päästää irti siitä, mikä olet ollut, muttet välttämättä jaksa olla enää. Ympäristö ja varsinkin sen ympäristön ihmisten luomat paineet ja ennakko-odotukset luovat joskus inhottavaa turhautuneisuutta itseään, elämäänsä tai jotain muuta kohtaan.

Hienoa ehkä olisi, jos osaisin olla omaitseni, mutta pienellä lisäyksellä enemmän itevarmuutta. Omana itsenään olemisessa ei häviä mitään. Ja itsevarmana on kokonaisuudessaan varmempi itsestään ja itsetuntokin ehkä kasvaa, mutta liika itsevarmuus saa joskus aikaan jonkin verran negatiivisia mielipiteitä, jos todella itsevarmaa tyyppiä pidetään itserakkaana, tai jos itsevarmasta henkilöstä aletaan ajattelemaan, että hän on tosi feikki ja pitää jotain roolia yllä, että itsevarmuus ei kumpua oikeasti hänestä vaan jostain pinnalta, mikä ei ole aitoa itsevarmuutta ja sen myötä ehkä sosiaalisuutta.

Kun tarkemmin ajattelee, sopiva määrä itsevarmuutta tuo mukanaan todella paljon positiivisia asioita. Kun uskot itseesi ja olet varmempi itsestäsi, saatat asettaa rimasi korkeammalle ja pystyt parempiin suorituksiin. Sinusta tulee itsevarmuuden myötä myös varmasti sosiaalisempi, ja ennen pienet mutta pelottavat tilanteet eivät tunnu enää melkein miltään.

Mutta jos ihminen on luonteeltaan ja persoonaltaan hiljaisempi ja vetäytyväisempi yksilö, mitä sekään periaatteessa haittaa? Onko siitä haittaa, jos luokassa on pari rauhallisempaa ja hiljaisempaa tyyppiä, jotka eivät kilju ja huuda ja oikeasti pystyvät keskittymään tehtäviin? Toiset voivat pitää sitä ärsyttävänä asiana, ja juuri nämä hiljaiset voivat ajatella samoin itsevarmoista ja/tai meluavista henkilöistä. Joten kuka päättää, mikä luonteen piirre tai ominaisuus on tärkein tai paras ja mikä on ärsyttävin?

Juuri nämä luonteenpiirteet tekevät elämästä ja ennen kaikkea ihmisistä jännempiä ja kiinnostavampia, eikä meistä kukaan ole onneksi samanlainen. Onpahan joka päivä jotain mitä ihmetellä ;)